Meidän pitkä treeni- ja kisatauko ei tehnyt ollenkaan hyvää Diivalle, päinvastoin se on ihan ulalla ja pihalla kuin lumiukko. Osaa kyllä esteet ja tekee mitä näytän, mutta kisatilanteessa keskittyy kaikkeen muuhun kuin siihen kisaamiseen.

Nyt ollaan haettu 4 hyllyä peräkkäin ihan vaan sen takia kun radalla on niinkin mukavia ihmisiä kuin ratahlöt ja peräti tuomarikin siellä on aina jonkun esteen vierellä. Ei yhtään lohduta kanssakisaajan sanomana kuinka mukavaa on nähdä avoin ja sosiaalinen belgi kun me ollaan siellä kisoissa kisaamassa eikä seurustelemassa työntekijöiden kanssa  . Voisin vielä Diivan käytöksen ymmärtää jos se olisi aloittanut kisaamisen vasta nyt ja kaikki olisi uutta ja ihmeellistä.

Toissapäivänä kisoissa eka rata meni vielä jotenkuten 2 ratahlöä moikaten ja radan ulkopuolella siis käyden, mutta toka rata loppui jo esteelle 2 ja siinä meni sitten ohjaajalle hernepelto nenään ja aikani yritin vetää Diivaa perässä vaan kun ei se ollut kivaa, ei edes koiralle, niin käännyin suorinta tietä maaliin ja kävelylle missä päätin että tässäpä olikin sitten Diivan kisaura lyhykäisyydessään  

Olkoon sitten aikansa vuorotteluvapaalla ja seuratkoon sivusta kun treenitään Reiskan ja Gimman kanssa. Voinen Diivan kokeeksi jonnekin ilmoittaa kisaamaan sitten joskus ja ilman treeniä josko se sitten intoutuisi jotain tekemäänkin "kun kerrankin pääsee" tai sitten ei.

Reiskalle suunniteltu kesän debyytti kisoihin taitaa sitten siirtyä syksyyn mun vuorotyöni takia kun pahasti näyttää siltä että olen töissä kaikki ne kisaviikonloput kun lähistöllä kisoja olisi. Pitänee tutkiskella olisiko kohtuu ajomatkan päässä iltakisoja arkipäivälle. Tai sitten treenimme vaan kesän ja tehdään se eka startti syksyllä.

käytiin sitten kurssilla katsomassa missä mennään ja löytyykö apua "satasen sileille" ja löytyihän se apu niinkin helpolla kun ohjaajan ohjaamisella  kuinka annetaan koiralle sitä tilaa tehdä töitä liina löysällä eikä roikuta liinassa kaksin käsin koiran päällä kumarassa

Gimmahan ihan käveli eikä vetänyt yhtään ja teki töitä kunnolla. Hyväät eväät saimme jatkaa pellolla. Katsotaan milloin metsään menemme ja jos menemme niin siihenkin tuli hyvät vinkit.

Oma estesarja täydentyi yllättäen aivan mahtavan upeilla, juurikin minulle tehdyillä esteillä, keinulla ja renkaalla. Ja mikäs sen mahtavampaa kuin ottaa rengasta Reiskan kanssa ohimennen joka päivä ja aina kun siltä tuntuu, ja johan rupes sekin este sujumaan. Keinu kuului myös pakettiin niin nyt voimme myös keinua treenata, se kun talvellä jäi treenimättä kokonaan hallissa olleen todella surkean keinun takia. Kyllä me vielä kesällä kisoihin starttaamme. Ei ehkä kuitenkaan vielä kesäkuussa niinkuin suunnittelin aiemmin. Ainoana kompastuskivenä näyttää olevan putkiaivoinen poikakoirani kepeillä. Pujottelee kuin unelma jos lähetän sen vasemmalta puolelta, hakee kepit ja kestää takaaleikkauksenkin jos lähetän sen niin että se on vasemmalla puolella vaan annas olla -  kepit on aivan outo käsite jos lähetän sen niin että se onkin oikealla puolella .  Ei vaan voi käsittää miten se ei vaan tajua. No treenitään ja treenitään.

Gimman kanssa ollaan otettu myös rengasta kun se oma on, matalampana vielä. Puomi sujuu, ei loiki kontakteja, mutta ei malttais odottaa alastulolla. Tämä työn alla. Yksittäistä hyppyä medi-korkeudella eri kulmista lähettäen, vastaanottaen ja takaaleikaten. Nämä alkaa sujumaan. Kepit menee kujana vaan en raaski vieläkään kaventaa ettei tule hutkittua.

Ollaan myös tällä viikolla jälestetty useampana päivänä Gimman kanssa. Edelleen olemme hieman erimieltä jäljestysvauhdista, Gimma lähinnä lähdössä satasen sileille ja minä kaksinkäsin valjaissa stoppaamassa   Tällä viikolla ollaan sitten haettu vaan sitä oikeata mielentilaa jäljen alkuun, Olen makuuttanut Gimmaa paalulla ja rauhotellut ja tämä näyttäs auttavan. Toki varmaan tällä julmetulla hellekelillä on apunsa asiassa. Maasto on rutikuivaa ja aurinko porottaa, jopa Gimmakin kävelee jäljen. Jäljet itsessään olleet hyvinkin lyhyitä kelin vuoksi.

Viikonloppuna sitten Gimulin kanssa peltojälkiryhmään oppimaan lisää tästäkin hommasta.

Diiva on jatkanut agitreenejään lyhyillä motivoivilla pätkillä, runsaalla palkalla ja julmetulla kehulla. Kun vaan ohjaaja oppisi askelmerkkinsä niin että koko matkan pysyisin himpun verran koiraa edellä niin johan se juoksee ja menohaluja piisaa.

Tänään siis kisaamaan ainoana tavoitteena että koira pysyy samalla radalla ohjaajansa kanssa ja tämä tavoite saavutettiin molemmilla radoilla. Pienestä sitä on iloinen. Tuloskin saatiin. Nolla vaan yliaikaa 2sek, kun ei tuo hölkkääjä ehdi ihanneaikoihin ellen juokse kuin heikkopäinen ja tänään hellettä 29.  Ei vaan jaksanut.

Radat ei olleet vaikeita, yllättävän helppoja kun näin jälkikäteen niitä miettii. Toki ohjausta helpottaa koira joka liikkuu kuin sunnuntai-hölkkääjä eikä sinkoile omiaan ollenkaan. Kulkee juurikin sinne minne ohjaan ja juurikin niin hitaasti että virheitä ei tule. Kyllä välillä kävi mielessä miten mahtavaa ( ja välillä kamalaa ) se oli Bluffin kanssa mennä kun kokoajan mentiin siinä ja siinä ehdinkö ohjaamaan ja rimat lensi ja esteet kaatui jos liian aikaisin käskytin. Se oli sitä kauhun tasapainoa se

No tällä mennään nyt.  Treenitään ja kisataan Diivan kanssa harvakseltaan kun se esteet osaa eikä kestä montaa toistoa niin ettei kylläänny.  Josko sitten keskittyis tuohon tulevaisuuden toivoon Gimmaan jonka kanssa pääsee taas siihen kauhun tasapainoon kun koira todellakin irtoaa ja menee eikä pienistä häiriinny.

Eilen sitten startattiin pitkästä aikaa ja ohjaajan oma tavoite oli jaksaa lähdöstä maaliin hengästymättä ( ja pysyä hereillä yövuoron perään )  ja niin että olisi koko ajan hyvä tunne. No, tuo eka tavoite saavutettiin, sain jopa hengähdystauon matkalla kun Diiva lähtikin moikkaamaan ratahenkilöä  joka sattui istumaan sopivasti putken takana Diivan tullessa putkesta ulos jotenka itse siinä seisoskelin ja mietin että perhana hyllyksi meni. Toinen tavoitehan oli, että se oma tunne on hyvä ja päätin siltä seisomalta jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja rataa jatkoimmekin ja jossain vaiheessa tajusin että aikahan juoksee ja tuomari arvostelee kokoajan ja siinä kohtaa tulikin sitten se oma ohjausmoka. Lähetin Diivan hypylle Diivalle epätyypillisellä tavalla jotenka siitä kielto kun eihän se hakenut sitä hyppyä. Tuloksena siis 5 ja roimasti yliaikaa tästä kentän laidalla käymisestä.

Toiselle radalle lähdimme sillä ajatuksella, että edelleen on kivaa, siis molemmilla, ja koira pysyy radalla eikä pongaile muita ihmisiä. Tällä radalla emme sitten oikein päässeet molemminpuoliseen ymmärrykseen miksi siellä yhdessä olimme. Alku oli aivan loistava. Olen aina haaveillut ns. lentävästä lähdöstä, mutta koskaan sitä en ole voinut toteuttaa näillä nopeilla belgeilläni koska peli olisi jo alkusuoralla menetetty, mutta Diiva on sellainen sunnuntai hölkkääjä niin nyt päätin tehdä sen. Laskin Diivan irti jo kisa-alueen ulkopuolella ja odotin lähtölupaa ja ei muuta kuin juoksuun kohti ensimmäistä estettä. Ja ensimmäiset 5 estettä mentiin vauhdilla kunnes ensimmäisessä mutkassa olikin kyykyssä ratahenkilö ja eikö sinne  siinä vaiheessa oma kiva loppui ja päätin vaan sisulla jatkaa kunnes parin esteen jälkeen löytyikin 2 lasta mukavasti keppien aloituskohdasta ja eikö sinne  siinä vaiheessa totesin lähelle olleelle tuomarille että me juostaan nyt maalin kautta kotiin.

Ekoista kisoista jäi käteen se että Diiva tarvii paljon häiriötä treeneihin, jos meinaamme vielä jatkaa tätä homma, ihmisiä seisomaan esteiden sekaan vaan mistäs ne hommaat jää mietittäväksi. Hyvää oli se, että Diiva otti kaikki kontaktit eikä himmaillut ylösmenoja ollenkaan puomilla mitä se teki liukastuttuaan talvella Kannuksen liukkaalla puomilla. Ja saatiin ottaa lentävä lähtö mitä tulen kyllä jatkossa tekemään Diivan kanssa.

Harmillisesti ehdin sen jo ilmoittamaan viikonlopulle toisiin kisoihin, mutta nyt mennään vaan sinne kisoihin tekemään sellainen rata että koira pysyy radalla vaikka olisi millainen sirkus siinä kehänauhan läheisyydessä ja muulla ei olekaan sitten mitään väliä.